Retkella

Kyliä hiekan keskellä

Tulosta
PDF
Retki_0112_Kaukomatka_PoppisPekingin kansainvälinen lentokenttä ottaa kulkijan vastaan ruuhkaisena. Lyhyen vaihdon jälkeen matka jatkuu toisella lennolla 1 500 kilometriä länteen. Sen myötä päästään Kiinan länsiosaan, jossa länsimaisia turisteja ei juuri näe.

Dyynien välissä vilahteleva ja harjanteiden takaa paljastuva liehuva lippu on ensimmäinen merkki suihkuun pääsystä pölyisen autiomaan jälkeen. Viiden metrin korkeudella heiluva merkkilippu on pakollinen kaikille alueella liikkuville autoille. Se on ennen kaikkea viesti toisille autokunnille missä kukin liikkuu, jolloin vältytään kolareilta dyynien yli ajettaessa.

Vaikka kiinalaisissa suurkaupungeissa on ahdasta ja paljon ihmisiä, Kiina on myös täynnä asumattomia tai hyvin harvakseltaan asuttuja alueita, joissa tilaa riittää. Pohjoisen autiomaan lisäksi etelämpää löytyy vihreitä laaksoja, jylhiä vuoristoja ja tuuheita metsiä.

Suunnattomaan vastakohtien maahan tutustutaan Retki-lehdessä 1/2012.

Kyproksen salaisuudet

Tulosta
PDF
Retki_0112_Euromatka_MNKyproksen jaettu saari tunnetaan lomalaisten suosimana rantakohteena. Ulkoilijalle se esittäytyy monipuolisena ja helposti saavutettavana harrastusparatiisina.

Vuoristopolut polveilevat saaren maastoissa kävelijää houkuttelevasti. Aikainen kevätmaisema on väreissään hivenen niukka, mutta pusikkoisessa maastossa kulkijaa hellii sopivan mieto keli ja vehreää kautta merkittävästi avarammat maisemat.

Moni valitsee Kyproksen myös siksi, että saarella on vahvat perinteet ja paljon palveluita fillariturismille. Lukuisat pyörävuokraamot tarjoavat laadukkaita vuokrapyöriä niin maasto- kuin maantiepyöräilijällekin mutta myös rantabulevardikruisailijalle. Myös sukeltaminen on yksi etelän lomakohteiden aktiviteeteista, jota voi suositella myös Kyproksen-kävijöille.

Suosittu lomakohde avautuu uudenlaisena Retki-lehdessä 1/2012.

Halki lumen ja jään

Tulosta
PDF
Retki_0112_Kotimaa_JASuuret lumikengät vajoavat syvään hankeen. Jokainen askel on työläs, raskas ja uuvuttava. Pysähdyn huohottamaan tykkylumisten puiden keskelle. Olen kiivennyt viimeiset kaksi tuntia Lattunavaaran rinnettä toivottoman upottavassa hangessa. Nopeuteni on puolisen kilometriä tunnissa.

Kääntelen katsettani antaen otsalampun valokiilan etsiä määränpäätäni. Jossain täällä pitäisi olla entinen palovartijamaja. Vaaran tasaisella laella suunnistus on vaikeaa, joten päätän kahlata viimeiset sata metriä gps-paikantimen opastamana.

Samassa otsalampun heikko kajo tavoittaa hirsiseinän. Matkaa on vielä satakunta metriä – varttitunnin taival.

Kulttuurivaellus etenee vaikeissa olosuhteissa Retki-lehdessä 1/2012.