Kirjoittanut Aksana Kurola | 22. syyskuu 2010
Posted in Artikkelit - Etsimessä

Naisen odottaessa vauvaa moni asia kehossa muuttuu, mutta monella mielen sisin pysyy samana. Halu lähteä luontoon kutsuu, vaikka vatsa pyöristyisikin. Kysyimme äideiltä, kuinka he ovat kokeneet odotusajan ja sen jälkeisen maastoon lähdön. Lapsi ja retkeily eivät ole toisiaan poissulkevia. Pikkuisen kanssa voi tehdä paljon mukavia reissuja, jolloin myös uuden tulokkaan luontosuhde vahvistuu. Tärkeintä on tehdä juuri niin kuin itselleen parhaiten sopii. Naapurin neuvoista ei oman kehon kuuntelemisessa ole juuri hyötyä.

Äiti, joka kaipaa rakkaan harrastuksensa pariin ja pääsee toteuttamaan itseään, on varmasti tasapainoisempi ja kokee hoitavansa paremmin lapsen hoidon ja kasvattamisen kuin vain kotona sinnittelemällä. Raskauden alkaminen vaikuttaa naiseen monella tavalla. Jotkut ovat elämänsä kunnossa, mutta toisilla raskauspahoinvointi vie voiton kaikelta harrastamiselta. Kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen energiaa on taas enemmän, ja entiset lajit voivat palata harrastuksiin. Itselleen ennestään tuttuja lajeja voi harrastaa raskaanakin, mutta uusia ei kannata aloittaa. Kun lajitietämys on hyvä, riskejä osaa varoa ja tietää, miltä kehossa kuuluu tuntua. Myös lihasmuisti on vahva, ja vaikka vatsa vääntäisi selkää mutkalle, monesti tutun lajin parissa ryhti jälleen paranee.

Lue äitien mietteet ja vinkit raskaana retkeilyyn Retki-lehdestä 8/2010.

< Edellinen		Seuraava >