Kirjoittanut Joel Ahola | 16. tammikuu 2012
Posted in Artikkelit - Etsimessä

Tuvan ovi aukeaa narahtaen. Kulkijan hengitys höyryää pistävässä pakkasessa. Katse pälyilee nopeasti pienen pirtin peskat ja naulakot – tyhjähän tämä on.

Vaikka paita on hiessä ja nälkä kurnii, katse etsii ja käsi hamuaa kämpän vieraskirjaa. Pakkohan viimeiset merkinnät on heti vilkaista. Uusi vieras haluaa vastauksen moneen kysymykseen: Kuka, milloin ja miksi? Entäpä onko tuvalle odotettavissa vielä illan tunteina muita vaeltajia?

Vieraskirja on erämaan sosiaalinen media. Vaeltajalla on tarve jakaa kokemuksensa, vaikka hän liikkuisi yksin. Hiljaisen tuvan vieraskirjan sivuille tallentuu yksinäisenkin kulkijan elämykset ja kommellukset sekä tunnelmat ja sääolot. Joku piirtää, toinen runoilee ja kolmas sepittää laulun – omaksi ja toisten iloksi.

Selvitä uudesta Retki-lehdestä 1/2012, miten vieraskirja kehittyy.